Sointujen muodostuksen perusteet ja sävelsarjat
Sointujen tunnistaminen perustuu sävelten välisten suhteiden eli intervallien analysointiin. Kun useita säveliä soitetaan samanaikaisesti, ne muodostavat tietyn intervallirakenteen suhteessa soinnun perussäveleen. Sointuhaku-työkalun avulla voidaan määrittää, miten nämä säveljoukot asettuvat vakiintuneisiin sointukaavoihin.
Työkalussa on kaksi eri syöttötapaa: ”Sävelet” ja ”Kitara” . Säveltilassa käyttäjä voi syöttää sävelten nimiä tekstikenttään ”Sävelet bassosta ylöspäin” . Sallittuja syötemuotoja ovat sävelet A–G, joihin voi liittyä valinnainen ylennys, alennus tai oktaavinumero (esimerkiksi ”E G C” tai ”F# A C E”). Sävelet erotellaan toisistaan välilyönneillä tai pilkuilla. Jotta työkalu voi tunnistaa soinnun, syötteessä on oltava vähintään kaksi eri säveltä, ja enimmäismäärä on 12 säveltä kerrallaan. Jos syötteessä on liian vähän säveliä, työkalu näyttää virheilmoituksen ”Syötä vähintään kaksi eri säveltä.” tai ”Lisää toinen eri sävel tunnistaaksesi soinnun.” . Jos syötetty sävelen nimi on virheellinen, järjestelmä antaa virheen ””‹token›” ei ole sävelen nimi. Käytä kirjaimia A–G ja tarvittaessa ylennystä, alennusta tai oktaavinumeroa.” . Yli 12 sävelen syötteestä seuraa virheilmoitus ”Syötä enintään 12 säveltä kerrallaan.” .
Etumerkintöjen hallintaa varten työkalussa on valinta ”Etumerkit” , josta voidaan valita joko ”Ylennykset” tai ”Alennukset” . Tämä vaikuttaa siihen, miten sävelet esitetään tuloksissa.
Kitaran sormitukset ja vakioviritys
Kitaratilassa sointuja voidaan etsiä kuusikielisen kitaran sormituksen perusteella. Työkalu käyttää tiukasti kitaran vakioviritystä E–A–D–G–B–E matalasta E-kielestä korkeaan E-kieleen. Vaihtoehtoisia virityksiä tai capon käyttöä ei tueta, joten kaikki sormitukset tulkitaan suhteessa avoimiin kieliin vakiovirityksessä.
Sormitusta määritettäessä jokaiselle kielelle voidaan asettaa jokin seuraavista arvoista:
- Vaimennettu (X), jolloin kieli ei soi.
- Vapaa (0), jolloin kieli soi avoimena.
- Painettu nauha väliltä 1–24.
Soinnun tunnistaminen kitaratilassa edellyttää, että vähintään kahdelta soivalta kieleltä on valittu nauha tai avoin kieli. Jos tämä ehto ei täyty, työkalu näyttää ohjeen ”Syötä vähintään kaksi eri säveltä tai valitse nauhat kahdelta soivalta kieleltä.” otsikon ”Nimeä sointu luomalla sormitus tai sävelsarja” alla.
Bassosävelen ja soinnun käännöksen määräytyminen
Bassosävelellä on ratkaiseva rooli soinnun luonteen ja sen käännöksen määrittämisessä. Työkalu määrittää bassosävelen ja soinnun aseman seuraavien sääntöjen mukaisesti:
- Säveltila: Ensimmäistä tekstikenttään syötettyä erillistä säveltä pidetään aina bassosävelenä. Oktaavinumeroilla voidaan tarkentaa sävelten korkeusasemia, mutta ne ovat valinnaisia.
- Kitaratila: Bassosäveleksi määritetään matalin soiva vaimentamaton kieli. Tämä sääntö pätee silloinkin, vaikka kyseinen kieli ei olisi fyysisesti otelaudan matalin kieli.
Soinnun asema ilmoitetaan sen mukaan, mikä soinnun sävelistä toimii bassosävelenä suhteessa perussäveleen:
- Perusasema : Perussävel on alimpana bassossa.
- Ensimmäinen käännös : Soinnun terssi on bassossa.
- Toinen käännös : Soinnun kvintti on bassossa.
- Kolmas käännös : Soinnun septimi on bassossa.
‹number›. käännös : Tätä korkeammat käännökset nimetään järjestysnumeron mukaan.
Harmoninen konteksti ja tulkinnanvaihtoehdot
Musiikissa sama säveljoukko voi edustaa useampaa eri sointua riippuen siitä, missä sävellajissa ja sointukulussa liikutaan. Esimerkiksi säveljoukko E–G♯–B–C♯ voi toimia joko E-duurin kuutossointuna (E6) tai C♯-molliseptimisointuna, jonka bassona on E (C♯m7/E).
Työkalu esittää analyysin tuloksena seuraavat tiedot:
- Paras osuma : Selkein ja ilmeisin tulkinta erillisenä sointuna.
- Muut mahdolliset nimet : Vaihtoehtoiset sointunimet, jotka sopivat samaan säveljoukkoon.
- Sävelet : Soinnun sisältämät sävelet.
- Intervallit perussävelestä : Sävelten muodostamat intervallit suhteessa perussäveleen.
- Basso : Tunnistettu bassosävel.
- Asema : Soinnun käännös.
Jos syötetylle säveljoukolle ei löydy vakiintunutta sointunimeä, työkalu näyttää ilmoituksen ”Mikään tarkka soinnun nimi ei vastaa näitä säveliä. Tarkista sävelet tai kokeile toista bassosävelten järjestystä.” . Kun haku onnistuu, tilapalkissa näkyy ilmoitus ”Löytyi ‹count› tarkkaa sointuosumaa.” . Työkalun antamaa tulosta tulkittaessa on hyvä muistaa sääntö: ”Soinnun nimeäminen riippuu musiikillisesta asiayhteydestä. Pidä ensimmäistä tulosta selkeimpänä erillisenä tulkintana ja vertaa sitten muita vaihtoehtoja sävellajiin ja ympäröiviin sointuihin.” .
Tietosuoja ja paikallinen käsittely
Sävelten nimet ja kitaran sormitukset pysyvät selaimessasi. BroBroGo ei lähetä eikä tallenna niitä.
Usein kysytyt kysymykset
Miksi samoilla sävelillä voi olla useampi kuin yksi soinnun nimi?
Sama säveljoukko voi tukea useita harmonisia tulkintoja. Esimerkiksi sävelet E–G♯–B–C♯ voidaan kuulla sointuna E6 tai C♯m7/E. Ympäröivä sävellaji, melodia ja sointukulku määrittävät, mikä nimi ilmaisee musiikillisen roolin parhaiten.
Miten työkalu määrittää käännöksen?
Säveltilassa ensimmäistä erillistä säveltä pidetään bassona. Kitaratilassa matalin soiva vaimentamaton kieli on basso, vaikka se ei olisi fyysisesti matalin kieli.
Mitä kitaran viritystä ja nauhaväliä työkalu tukee?
Kitaratilassa käytetään vakioviritystä E–A–D–G–B–E. Jokainen kieli voi olla vaimennettu, vapaa tai painettu nauhoilta 1–24. Capoja tai vaihtoehtoisia virityksiä ei sovelleta.